Nauloja koko rahalla  

Hartiapankki on joustava rahoittaja

Jos myyjä pyytää vanhasta talosta liikaa, ei auta muu
kuin hankkia tontti ja rakentaa itse uusi.

Talon rakentaminen on niitä elämän suuria rituaaleja, jotka nykyisin aika yleisesti korvataan sijaistoiminnalla. Niinpä joku voi sanoa mieluummin "keskittyvänsä siihen, minkä osaa" eli rahan hankkimiseen. Taidan olla tosi huono rahan hankkija, sillä leipätyötä täytyy tehdä päivä jos toinenkin, jotta siitä kertyisi nettona yhden rakennusammattilaisen päivän palkka sivukuluineen. En siis ole ollenkaan vakuuttunut ammattityön edullisuudesta. Sitä paitsi hyviä ammattilaisia ei istu joka oksalla ja kauhukertomuksia olemattomasta työmoraalista ja huonosta työn laadusta kuulee ja lukee kaikkialta.

Nykyään ammattilaisten apuun turvautumista pidetään yleisesti ainoana mahdollisena tai ainakin ainoana järkevänä tapana tehdä talo.Tästä huolimatta pidimme parempana ottaa rahoituksesta mahdollisimman paljon omasta pääkopastamme ja hartioistamme. Vieläkin, talon jo vuosia sitten valmistuttua, pidän meidän tapaamme huomattavasti normaalia rakennuttamisprojektia järkevämpänä, edullisempana ja laadukkaampana.

Lähtökohdaksi valitsimme pyhäntäläisen Jukka-talon runkopaketin. Näin kaikki kriittiset runko- ja kattorakenteet sekä lämmöneristyksen pääosa jäivät ammattilaisille, loput työt meille. 

Rakentaminen ei periaatteessa ole vaikeaa. Täytyy kuitenkin tietää mitä kulloinkin tekee ja miten asiat pitää tehdä. Tekeminen ei myöskään vaadi supermiehen voimia, enemmänkin pitkää pinnaa.  Tässä mielessä voi tietysti hyvin yhtyä siihen enemmän tai vähemmän autenttiseen sananlaskuun "Ei se ole mies eikä mikään joka ei elämässään edes yhtä taloa rakenna". No, ehkä se ei ole aina näin  ...

Koululaisena olin kesäisin rakennustöissä, mutta sen aikaisista kokemuksista ei juuri ollut hyötyä oman talon rakentamisessa. Parhaiten mieleen jäi rakennusalan ammattilaisten työtahdin rajallisuus. Se, että lapio, saha ja vasara pysyvät omissa käsissä, on perua muista pikkuprojekteista. Monista alan oppikirjoista sain paljon vinkkejä eri työvaiheiden tekemiseen. Talotehtaan piirustusmappi oli kuitenkin paras ohjeiden lähde. Myös jotkut työssä luodut suhteet rakennusalan opettajiin ja oppikirjantekijöihin osoittautuivat hyödyllisiksi mutta eivät mitenkään korvaamattomiksi. Talkookeikkojen merkitys oli ennen kaikkea sosiaalinen.

Mikä sitten oli sen kuuluisan hartiapankin osuus rahoituksesta? Sitä on  vaikea rekonstruoida tarkasti näin jälkikäteen, koska emme koskaan pitäneet kirjaa omista työtunneistamme. Taloprojektin käynnistyessä säästöjä ja pankkilainaa oli runsaat 100 000 markkaa vähemmän kuin arvioimamme tontin ja talon kustannukset. Tähän budjettiin ei ollut laskettu mukaan mitään palkkakuluja talon rungon pystyttämisen lisäksi. Lisäksi esimerkiksi sähköurakka maksoi suunnilleen tuplasti sen, mitä käyttämissäni ohjekustannusarvioissa oli. Oman työn osuus koko ruljanssista oli suunnilleen 15–25 % ja noin 30 % jos rakentamisaikana suoraan palkasta maksetut hankinnat lasketaan mukaan.

Kannattiko sitten näin suuri oman työn osuus? Meidän mielestämme kannatti. Jos kuitenkin turvautuu enemmän täyspäiväisiin ammattilaisiin, talo voi valmistua nopeammin. Tämä saattaa olla järkevä vaihtoehto silloin, kun rakentamisen aikainen asuminen on kallista. Tai jos käsi on sillä tavoin epämuodostunut, että peukalo on keskellä kämmentä. Harvalla oikeasti on.

Pentti Stenman