Kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) nuppu
 

Kaukasianpionin avoin kukka

Hyvät juuret ihmisille

Eurooppalaista pionilääkettä

Myytin lääkäri Paion paransi Haadeksen taistelussa saaman haavan, mikä liittyy rohdon verenvuotoa tyrehdyttävään ominaisuuteen. Pionin juurella kuuluu parannetun myös  epilepsiaa. Kuuluisa Hippokrates (k. 377 eKr.) suositti sekä kasvin juurta että siemeniä kuukautiskipujen, hysterian ja punataudin hoitoon. Dioscorides (k. 90 jKr.), joka kirjoitti 1600-luvulle saakka käytössä olleen rohdoskasvikirjan "De Materia Medica",  tiesi, että kasvin juurella voitiin saada aikaseksi kuukautiset ja näin poistaa istukka synnytyksen jälkeen. Hänen mukaansa lääke paransi myös vatsakivut sekä munuaisten ja rakon vaivat, minkä lisäksi sillä voitiin hoitaa haavoja. Roomalainen Plinius vanhempi (k. 79 jKr.) laati eri kirjoittajien tekstien pohjalta teoksen "Historia Naturalis". Sen mukaan pionirohdos tehoaa noin 20 sairauteen, mm. punatautiin, mahalaukun jäytäviin kipuihin ja henkitorven vaivoihin. Lisäksi siinä kerrotaan, että pioni on ensimmäinen viljelyyn otettu lääkekasvi. Lääkekasvitietämys Euroopassa perustuu ennen muuta tässä mainittuihin kahteen teokseen. Pioni kuuluu olleen suosittu lääkekasvi keskiajalla. 

Epilepsiasta ja naisten vaivoista on puhe myös Nicholas Culpeperin (k. 1654) aikoinaan suositussa "The English Physitian" -teoksessa: "Äsken korjattu juuri parantaa kaatumataudin ja puhdistaa synnytyksen jälkeen tehokkaasti kohdun ja helpottaa äidin oloa".

Arvellaan, että munkit ja lähetyssaarnaajat  toivat pionin Englannista Ruotsiin jo keskiajalla, ja voisi olettaa, että Suomessakin ensimmäiset pionit kasvoivat luostatipuutarhassa, vaikkapa Naantalissa. Onkohan pionista täällä tehty lääkettä? Sitä ei ehkä tiedä kukaan.
 
 

Uskomuksia

Luja usko on puoli lääkettä. Keskiajalla elänyt lääkäri suositteli pionin siemenistä tehtyä helminauhaa lapsen kaulaan suojelemaan tätä kaatumataudilta. Tällaisen talismanin arveltiin suojelevan lasta myös kouristuksilta. Lisäksi se auttoi, kun lapsella oli hampaista johtuvia kipuja - hampaiden puhkeamisen aikaanko? Tämä ohje kuuluu yhä sisältyneen äsken päättyneen vuosisadan alussa viralliseen farmakopeaan jossakin päin Eurooppaa.

Hurjempiakin uskomuksia oli. Metsässä oli vaarallista, sillä siellä asui satyyrejä ja nymfejä, joita ihmisen sieti varoa. Mutta eipä hätää! Kun pionin juuresta leikkasi palasen ja pujotti sen naruun amuletiksi kaulalleen, oli turvassa. Kasvientuntija Teofrastos neuvoi 200-luvulla eKr, miten tulee menetellä mieliessään pioninjuurta: Yrtti tulee korjata sellaisena yönä jolloin kuu ei paista, sillä jos tikka näkee puuhan, se tulee ja nokkii silmät päästä siltä, joka kaivelee maasta pionin juuria. On myös eduksi ottaa mukaan nälkäinen koira ja sitoa se puuhun. Kun se siinä ulvoo, eivät kasvin valitukset kuulu, sillä sen vaikerrusten kuuluminen on vaarallista.

Allan Rogers arvelee, että näin suuret vaarat tekivät pionirohdon hankinnasta ja valmistamisesta oivan monopolin ja verhosi salaperäisyyden kaapuun parantajan – tai ainakin sen joka raastoi kasvin maasta ja otti juuret mukaansa. Niinpä ei ole kumma, jos ihmiset kasvattivat pioneita suojautuakseen pahalta silmältä.
 

Kiinalaisten tärkeä lääkekasvi

Vaikka pioni oli ja varmaan yhä on Kiinassa sangen ylhäinen, pitkän perinteen omaava kukka, sitä pidettäneen ensisijaisesti rohdoskasvina. Niinpä Kiinan kasvitieteellisissä puutarhoissa pionit on istutettu lääkekasvien osastoon.
 Lääkekäyttö on ollut tuhoisaa luonnonlajeille, sillä ahkera juurien kerääminen rohdokseksi on lähes kokonaan hävittänyt pionikasvustot. Paikat joissa näitä pioneita vielä kasvaa, ovat nykyään rauhoitettuja. Luonnonlajien yksilöitä on otettu talteen, ja niitä kasvatetaan nykyisin geenipankissa. 
 "Keisarillisen Ben Kaon", lääketiedettä käsittelevän käsikirjoituksen (1505), perusteella näyttää siltä, että olisi uskottu luonnonvaraisten pionien juurista saatavan parempaa lääkettä kuin viljellyistä pioneista, ainakin kun kyseessä on puuvartinen 'vuoripioni' – tarkoitetaan pensaspionia – jonka kukassa on viisi tai kuusi terälehteä. "Puutarhaan istutettuna ja siellä viljeltynä kukasta tulee kauniimpi ja suurempi, mutta sen juuri menettää lääkkeellisiä ominaisuuksiaan." 

Nykyään lääkepioneita viljellään, ja tuskin rohdoksen teho siitä heikkenee. Sato korjataan keväällä tai syksyllä 4–5 vuotta vanhoista kasveista. Rohdospionien kasvatus ei ole mitään pientä puuhastelua, sillä kasveja tarvitaan paljon tyydyttämään kotimainen ja ulkomainen kysyntä. Yksistään Tonglinissa, Anhuin maakunnassa, tuotetaan 'Valkoinen feeniks' ('White Fenix') -nimistä lajiketta niin paljon, että siitä saadaan ulkomaan vientiä varten juuren kuorta 300 tonnia vuodessa. 

Lääkepionin (ruusupionin, Paeonia veitchii) kukka

Kiinalaista pionihoitoa

Pionin parantavat ominaisuudet huomattiin hyvin varhain. Asiasta on maininta jo vuoden 200 eKr. tienoilta. Pionirohto ei Kiinassa ole mitään poisjäänyttä hoitoperinnettä, toisin kuin eurooppalaisen kulttuurin piirissä.

Lääkepioneita on kolmea lajia – vai näiden lajikkeita? – ja kustakin näistä saadaan hieman erilaista rohdosta.  Nämä ovat kiinanpioni Paeonia lactiflora (Radix Paeonae Alba, bai shao yao), ruusupioni Paeonia veitchii (Radix Paeonae Rubra, chi shao yao) sekä pensaspioni Paeonia suffruticosa (Cortex Moutan Radicis, mu dan pi). Bai shao yao ja chi shao yao ovat juurta, mu dan pi juuren kuorta. "The Encyclopedia of Medicinal Plants" -kirjan mukaan Rubraa saadaan Paeonia rubrae -pionista.

Kyselin Birgit Utriaiselta, joka hoitaa potilaitaan kiinalaisittain. Hän käyttää akupunktuuria, johon hän tarvittaessa yhdistää yrttirohdoksen. Radix Paeonea Alballa hoidetaan veren energeettistä vähyystilaa ja Rubralla veren energeettistä täysinäisyystilaa. Radix Paeonea Alba ravitsee verta vahvistaen sitä energeettisesti. Rubra virkistää ja elvyttää verta, ja näin se poistaa verenkerääntymiä, sen kasautumia. Ensinnä mainitun pioninjuurirohdon kohteena on maksan ja pernan alueella oleva veren vajaustila, ja jälkimmäisen kohteena näissä samoissa elimissä vallitsevat energeettiset epätasapainotilat. Cortex Moutan Radicis viilentää verta poistamalla siitä kuumuutta.

Kiinalaisen lääketieteen katsannon mukaan ei hoideta sairasta elintä sinänsä, vaan siinä ilmenevää energian epätasapainotilaa. Liioin ei oikeastaan voida sanoa, mitä tauteja parannetaan jollakin tietyllä yrtillä, sillä yleensä hoidoksi valmistetaan ns. formula eli seos, joka koostuu jopa 8–18 eri yrtistä. Rohdosten oikea yhdistelmä korjaa kehossa olevan energeettisen epätasapainon. Mutta paraneminen riippuu paljon potilaasta itsestään, sillä esimerkiksi hänen elämäntapansa vaikuttavat lopputulokseen.
Näin kertoi Birgit.

Kuolanpioni varhaiskeväällä. Kasvin nimi ilmaisee 
kotiseudun. Sieltä se on levinnyt suomalaisiin 
puutahoihin maan eteläosiin saakka. 

Tässä ja seuraavissa kuvissa on kuolanpionin elämänvaiheita keväästä syksyyn.



Pionilääkkeen vaikutustavat

Maininnat pioninjuurirohdoksen käytöstä Euroopassa vaikuttavat sattumanvaraisilta; kovin monta tietoa ei lähdekirjoista löytynyt, ja löytyneistäkin osa voidaan lukea magian piiriin.

Tuntematon 200-luvulla elänyt kreikkalainen runoilija nimitti pionia lääkeyrttien kuningattareksi ja totesi sitten, että sillä on suuret lihaiset juuret ja epämiellyttävä haju. Kitkerän lemun katsottiin olevan lääkinnällisen tehon merkki. – Haju johtuu siitä, että juurissa on fenoliyhdisteitä, tanniinia, viruksia tappavia aineita sekä paeonalia, joka estää bakteerien kasvun.

Pionilääkkeellä on hoidettu muun muassa naisten periodisia vaivoja sekä kouristuksia ja haavoja. "Encyclopediassa" Paeonia officinaliksen mahdollisesta uudemmasta käytöstä todetaan, että juuren on katsottu lievittävän kouristuksia ja vaikuttavan rauhoittavasti. Näyttää siltä, että pionirohdoksella on hoidettu hinkuyskää ja hermostoperäistä ärsytystä, ja lisäksi juuresta on tehty peräpuikkoja lievittämään peräsuolen ja sisäelinten kouristuksia.  Näin "Encyclopediassa". 

Koska pioninjuurihoidot tuskin nykyisin kuuluvat eurooppalaiseen hoitokäytäntöön – eivät edes homeopatiaan, mikäli on uskominen käsikirjojen hakemistoihin – ei pioninjuuren ominaisuuksia liene täällä tieteellisesti tutkittu. Kiinassa sen sijaan on asian selvittelyyn paneuduttu, mutta siellähän pioni kuuluukin moderniin farmakopeaan.

Allan Rogersin mukaan Radix Paeonae Rubraa käytetään yhdessä muiden yrttien kanssa verenkiertohäiriöiden hoitoon. Sen uskotaan poistavan turvotusta ja lieventävän kipua. Mu dan pi estää bakteerien kasvua, alentaa kuumetta ja ehkäisee kouristuksia. Lisäksi sen on osoitettu ehkäisevän allergisten reaktioiden puhkeamista.

"The Encyclopedia of Medicinal Plants" -teoksessa on ison sivun verran tiivistä tietoa kiinanpionista saatavan Radix Paeonae Alban käytöstä hoidoissa. Kirjassa kuvaillut vaikutukset perustuvat tästä saatuihin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin. (Sitä en tiedä, miten ominaisuudet poikkeavat muiden pionirohdosten vaikutustavoista. Tässä kirjoitukseni kohdassa tukeudun "Encyclopediaan", sitä vapaasti kääntäen. Lienee myös paikallaan pitää mielessä, mitä Birgit Utriainen sanoi pionirohdoksen käytöstä yhtenä formulan ainesosana.)

Pionin juuressa on peanoifloriinia. Se ehkäisee merkittävällä tavalla kouristuksia, rentouttaa sisäelimien kudosta ja kohdun lihaksia. Kiinassa 1980-luvulla tehdyissä kokeissa osoitettiin, että paenoifloriini on oksitosiinin vasta-aine; tämä hormoni supistaa kohtua. Lisäksi sitä pidetään lievästi hypotensiivisena, joten se alentaa verenpainetta ja lisää veren virtausta sydämeen. Lisäksi se ehkäisee tulehdusta ja alentaa kuumetta.

Albaa määrätään punataudissa esiintyviin vatsan kouristuksiin, lihaskouristuksiin sekä käsien ja jalkojen puutumiseen. Lisäksi sillä voidaan hoitaa päänsärkyä, korvien soimista, huimausta ja huonoa näköä.

Pioninjuuri on kuitenkin ennen muuta naisten lääkekasvi. Eri pionilajeista saatavia rohdoksia käytetään kuukautiskipujen ja -kouristusten sekä muunkinlaisten kuukautishäiriöiden, kuten ylen runsaiden vuotojen hoitoon. Radix Paeonae Alba hillitsee vaihdevuosien aikaisia kuumia aaltoja ja hikoilua, joiden katsotaan johtuvan yinin puutteesta. 

Hoito jota kiinalaiset naiset eniten käyttävät periodisiin vaivoihinsa, on 'neljän aineen liemi', jonka yksi 'aine' on Alba, bai shao yao. Kolme muuta hoitoon tarvittavaa lääkekasvia ei kasva Suomessa. Kun naisihminen lipittää tätä lientä pitkin päivää, hänen olonsa kohenee, ja lisäksi hänestä kuuluu tulevan yhtä säteilevän kaunis kuin pioninkukka. 

Jos joku haluaa laajentaa kotiapteekkiaan – jos hän raskii uhrata puutarhansa komean kaunistuksen hyvään tarkoitukseen – on tässä hänelle ohje kiinanpionin juuresta tehtäväksi lääkkeeksi: Valmista uute, jossa on 20 grammaa pioninjuurta 750 millilitrassa vettä. Juoma siemaillaan päivän mittaan. – Kukaties myös jalopionit, kiinanpionin lajikkeet, ja muut hienot hybridit kelpaavat.

VAROITUS! Pionirohdosta ei pidä nauttia raskauden aikana! 

Omin päin ei pidä lääkitä itseään pioninjuurirohdoksella. Näin varoittelee "Encyclopedian" kirjoittaja Andrew Chevallier kertoessaan Paeonia officinaliksesta .

Kiinalaiskokemukset ja -tutkimukset osoittavat, että Euroopassa oltiin antiikin aikana suurin piirtein selvillä siitä, millaisiin tapauksiin pionirohdos on omiaan.  Klassisen ajan lääkäreiden tiedot periytyivät myöhempien aikojen parantajille. Ne ilmeisesti perustuivat vankkaan, pitkään kokemukseen ja ehkä hyvinkin vakiintuneeseen käytäntöön. Yrtti tuntui niin hyvältä, ettei uskottu ihmisten itse voineen sitä keksiä. Sepitettiin myytti Paionista ja pionista.

Miksi länsimaisen kulttuurin piirissä on luovuttu pioninjuurilääkkeestä? Ehkä pionikasveja ei hennottu tuhota? Kenties niitä ei ollut tarpeeksi? Vai kasvaako  maanosassamme lääkeyrttejä, jotka ovat parempia kuin pioni? Ehkei käyttö koskaan kovin yleistä ole ollutkaan. – Kiinalainen lääketiede on aivan eri asia, kiinalainen juttu.

Kotisivu Puutarha-hakemisto Pioni-jutun viimeinen osa