Pionin juuret ihmisille ja kukat pyhimmille
Maarit Vallinharju-Stenman Pioni ei ole ainoastaan komea kasvi ja puutarhan kaunistus. Kun ryhtyy sen kulttuurihistoriaa tutkiskelemaan ja miettimään, esille tulee asioita, joita kaikkia ei  ole osannut kuvitella.
 

Tarua ja totta

Paion ja pioni

Paion oli jumalien lääkäri. Hän oli saanut näiltä lahjaksi Olymposvuorella kasvavan pionin, voimallisen lääkekasvin. Paion oli niin hyvä parantaja, että hänen opettajansa lääkintätaidon jumala Asklepios tuli kateelliseksi. Asklepios myrtyi vihassaan, kunnes halusi tappaa entisen oppilaansa. Silloin manalan jumala Haades, jonka haavan Paion oli parantanut, puuttui asiaan. Hän pelasti Paionin muuttamalla tämän pioniksi, ja siitä pitäen kasvin nimi on ollut 'pioni'. Ihmiset, kreikkalaiset, arvostivat jumalien lahjaa, pionia.

Paeonia officinalis -kasvustoa Monte Baldon rinteellä Gardajärven itäpuolella Italiassa

Carl von Linné tunsi myytin Paionista ja pionista; tosin kasvin kreikan- ja latinankieliset nimet lienevät jo ennen Linnén aikoja lainautuneet eurooppalaisiin kieliin, niin että pioni oli moniaalla 'pioni'. Tälle kasville oli helppo keksiä tieteellinen nimi: Paeonia officinalis .
 

Paionin pionin voittokulku 

Paeonia officinalis lienee merkittävin Euroopassa luonnonvaraisena kasvavista pionilajeista. Sillä on isot kirkkaanpunaiset, yksinkertaiset kukat, joiden keskellä keltaiset heteet loistavat. Se on kotoisin maanosamme eteläisissä osissa kohoavien vuoristojen kukkaniityiltä. Se on kerrannaiskukkaisten tarhapionien kantaäiti tai kantaisä.

Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan pioni-istutuksia
On arveltu, että tarhapioni yleistyi Euroopassa luostarilaitoksen ansiosta. Luostaripuutarhoihin istutettiin pioneita lääke- ja maustekasviksi. Lisäksi pionilla oli paikkansa kristillisessä symboliikassa, joten voisi olettaa, että hartaalle uskovaiselle oli tärkeää voida hiljentyessään katsella symbolikukkaa. Kenties – minulla ei ole asiasta tietoa – munkit ja nunnat tänäkin päivänä kasvattavat pioneita, eivät ehkä rohdokseksi, mutta Neitsyt Marian ja kukkien kauneuden vuoksi. 

Luostarinmuurien ulkopuolella pionit herättivät suurta ihastusta. Aluksi ne kaunistivat rikkaiden ihmisten puutarhoja mutta viimein myös köyhemmän talon kukkapenkkiä. Ensi alkuun niitä ehkä kasvatettiin hyödyn vuoksi.

Helposti Eurooppaan kotiutuivat ja aikanaan kansanomaistuivat myös kiinanpionin ( Paeonia lactiflora ) lajikkeet, sen jälkeen kun kaukoidästä purjehtineet kauppalaivat olivat 1700-luvun lopulla tuoneet niitä maanosaamme. 


Peiliin maalattuja pioneja ja lintuja.
Kuva Drottningholmista  Ruotsista
Samoihin aikoihin opittiin tuntemaan myös kiinalaiset puu- eli pensaspionit ( Paeonia suffruticosa ), mutta en tiedä, tuotettiinko Eurooppaan taimia. 1990-luvun lopppupuolella näitä jättiläiskukkaisia jaloja – ja kalliita – puutarhakasveja on ollut myynnissä Suomessa, mutta melko vaikeaa niitä on varmaan saada menestymään, vaikka ne ovatkin kotoisin vuoristosta.

Pensaspionien kuvat ovat osa Euroopassa rokokoon aikana muodikasta kiinalaisjäljittelyä. Kiinalaistaiteilijoiden teoksiinsa ikuistamat suuret,  kauniit kukat herättivät ihastusta. Niinpä niitä näkee tuon ajan palatseissa mm. esineiden ja maalattujen tapettien koristelussa, usein yhdessä lintujen kanssa.

Wu Zetian ja pioni

Kiinassa eli vuosina 626–705  Wu Zetian, joka on valtakunnan ainoa keisarina ollut nainen; hän oli tullut 12-vuotiaana hoviin viidennen arvoasteen jalkavaimoksi. Hallitsijana hän oli hyvä, mutta paremmin kuitenkin muistetaan hänen huikentelevaisuutensa.

Eräänä lumisena talvipäivänä Wu Zetian sai päähänsä antaa tällaisen määräyksen: "Haluan että kaikki kukat ovat täydessä kukoistuksessa." Pioni ei totellut ja sai keisarin vihat päälleen. Se karkotettiin hovista. Se joutui Luoyangiin, jossa se onnekseen viihtyi erinomaisesti. Siellä se kasvoi kauneimpaan kukoistukseensa, ja siitä tuli Kiinan kansalliskukka ja keisarin kukka ja rikkauden ja kunnian vertauskuva.
 

Pioninkukkia kuin valtameri

Tarina ei kerro mistä pionilajista oli kysymys, mutta se haluaa selittää, miksi Luoyang on mikä se on. Pionin karkotuspaikka ei nimittäin ole mikä maankolkka tahansa. Luoyangin seutu on 1400-luvulta lähtien ollut merkittävä pioninkasvatuksen keskus. 

Tang Yin (1470—1523), joka oli eräs Ming-kauden tussimaalarimestareista, kirjoitti pensaspionin kukalla ja lehdillä kaunistamaansa viuhkaan tällaisen runon: 
"Nojaan kaiteeseen voimattomana ja katson tuuleen, joka tuo tuoksua tullessaan. Entisaikoina Yaon ja Wein pionilajikkeet peittivät koko Luoyangin kaupungin tuoksullaan."
Hänen maalauksensa pionilla on kukassaan alinna suuria terälehtiä ja niiden päällä pionit ripsureunaisia. 

Ilmeisesti Luoyangissa kasvatetaan kiinanpionin lajikkeita. Kaupunki sijaitsee Huanghojoen laaksossa Honanin maakunnassa. Siellä oli jo kauan sitten valkoisen-jadenvihreitä, heleän keltaisia ja kirkkaan punaisia pioneita.

Tang Yin näyttää vihjaavan pionin tuoksun kuuluvan entisiin aikoihin. Tiedot 1900-luvun lopulta eivät kuitenkaan viittaa taantumiseen.  Luoyangissa kasvaa nykyisin yli miljoona pionia, joten ei ole ihme, että kukinta-aikaan kaupunkiin saapuu sankoin joukoin ihmisiä ihailemaan istutuksia. En oikein osaa kuvitella, millaisilta Luoyangin kukkivat pionivainiot näyttävät. Ne varmaan ulottuvat siintävään kaukaisuuteen, ja voit kävellä kilometrien mittaisia käytäviä kukkarivien välissä. Alkuperäinen, ruohovartinen Paeonia lactiflora kasvaa metrin korkuiseksi, ja jos sen upeat jälkeläiset ovat yhtä korkeita, olet vähintään vyötäröä myöten pionien keskellä. Tuoksuu! Pionit tuoksuvat!

Toisessa kirjassa kuvaillaan Hezen, entisen Caozhoun, seutua Shandongin maakunnnan lounaisosassa. Myös tämä kaupunki sijaitsee Huanghon laaksossa. Siellä, ravinteikkaalla tulvatasangolla, on vuodesta 1550 kasvatettu pensaspioneita: toinen pioneiden päämuoto. Alue on yhä näiden kasvien tärkein viljelykeskus. Siellä kasvatetaan näiden puuvartisten pioneiden lisäksi ruohovartisia pioneita myyntiin, sekä koristeeksi että lääkeaineeksi. Ja kuten Luoyangiin saapuu myös Hezeen keväisin paljon kukkien rakastajia. Pionintutkija Hong Tao kuvailee näkyä näin: "Kukat ovat kuin valtameri ja ihmiset kuin vaahtopäälaineita". 

Kiinan vuoristoissa kasvaa useita pionilajeja; viljely sen sijaan keskittyy alavammille seuduille. Luonnonlajeista tärkeimmät ovat ruohovartinen kiinanpioni Paeonia lactiflora ja puuvartinen pensaspioni Paeonia ostii eri muotoineen.

 Kiinanpioni kasvaa laajalla alueella Kiinan pohjoisosissa sekä Tiibetistä Mantshuriaan ja Mongoliaan ulottuvalla laajalla vyöhykkeellä. Sillä on yksinkertaiset maidonvalkoiset kukat; yhden lähteen mukaan kukat voivat olla vaaleanpunaiset. Se on Suomessakin kasvatettavien jalopionilajikkeiden esiäiti tai -isä. Parimetriseksi kasvavilla pensaspioneilla on huumaavasti tuoksuvat, halkaisijaltaan jopa 15–25-senttiset valkoiset tai punertavat kukat, joissa on terälehtien tyvellä tumma täplä. Tällainen on Paeonia suffruticosa .

Tillipionin ( Paeonia tenuifolia ) nuppu

Tillipionin kukka avoinna

Pionien jalostus aloitettiin Kiinassa useita vuosisatoja sitten, ja pyrkimyksenä on ollut kehittää kerrannaiskukkaisia, jopa tavattoman kerrannaiskukkaisia lajikkeita; tätä osoittaa Kiinan klassinen maalaustaide. Pitäähän keisarillisen kukan olla näyttävän näköinen! Erään väittämän mukaan oli jo vuoden 600 paikkeilla satakunta tällaista pionia. Mikä lienee totuus? Puutarhataiteella on joka tapauksessa Kiinassa pitkä historia, sillä sen alku saattaa ulottua kahden vuosituhannen päähän nykyisen ajanlaskun käyttöönotosta. Puutarhoihin varmaan haluttiin mahdollisimman hienoja kukkia.

Koska luonnonlajeja on lukuisia ja koska monet lajikkeet ovat pitkän historiansa vuoksi tavallaan kotiutuneet kasvistoon, on ollut epäselvää, mitkä pionit ovat alkuperäisiä. Tutkijoilla on ollut niissä selvittämistä. Professori Hong Tao työtovereineen on päätynyt pensaspioneiden osalta ratkaisuun; määritykset julkaistiin 1992. Paeonia suffruticosa , joka länsimaissa tunnetaan pensaspioneista parhaiten ja jota on pidetty luonnonlajina, on vuosisatoja sitten syntynyt luonnonvaraisten lajien risteymä. 'Alkupensaspioni' on Paeonia ostii , jolla on puhtaan valkoiset kukat ilman terälehden tyven tummaa täplää; kukkien valkeudessa voi olla aavistus punerrusta. Lisäksi on kolme muuta luonnossa kasvavaa pensaspionilajia.

Kotisivu Puutarha-hakemisto Pioni-jutun toinen osa