Teksti ja kuvat: Maarit Vallinharju-Stenman
 

"Nummelan punaruusu"

  (Julkaistu Suomen Ruususeuran jäsenlehdessä Ruusunlehti 3/2003.)

Avoin kukka
"Nummelan punaruusun" tarinan olen kertonut artikkelissani Vihtiläisiä ruusuja. Nyt on kuvauksen vuoro. Tukeudun Annikki Palménin kirjoituksessaan Ruusujen tunnistus (Ruusunlehti 1/2003) esittämiin tunnistamisen kannalta olennaisiin seikkoihin. 

Olen tarkastellut omaa pensastani. Kukkien ja lehtien koot näyttävät kovasti vaihtelevan. Valitsin mitattaviksi kolme kukkaa ja kolme lehteä sekä kolme kiulukkaa: pienen, keskikokoisen ja suuren. Kesän lopulla tulin mitanneeksi uudelleen kolme lehteä, ja nyt ne olivat aiempia pidemmät. Ja nuori vielä ohut lehti oli muiden rinnalla kovin pieni; sitä en ottanut lukuihin mukaan. Hieman epävarmalta minusta tuntuu, sillä paitsi ruusun ominaisuudet mittaustuloksiin vaikuttavat tietenkin myös kasvupaikka sekä kunkin vuoden sää ja vesitilanne. Eikä ole varmaa, mittasinko varmasti pienimmän ja suurimman kukan, lehden ja kiulukan. – Ehkei pikkutarkasti oikea koko ole tunnistamisen kannalta tärkein asia.


 

Pensas alkuperäisellä kasvupaikallaan
Juurivesat
Juurivesoja muodostuu verraten paljon. 

Yleisvaikutelma
 Pensas tulee reippaasti yli 1,5 metriä korkeaksi. Kasvutavaltaan se on pysty ja siirottavahaarainen. Versot eivät taivu maahan, joten tukemista ei tarvita. 

Ruusu on erittäin terve eivätkä sitä tuhohyönteiset juuri vaivaa. Kukinta on varmaan senkin vuoksi erittäin näyttävä. Lehdet pysyvät koko kasvukauden ajan kauniina.

Kuoren väri
Edellisen kesän kasvaimessa on kuoren väri sama kuin vanhassa vesassa: tumman harmaa.

Uusien versojen kuori on vihreä, ja ne ovat yhtä tanakat kuin vanhat. 

Nuorehkot haarat, ne joihin kehittyy kukkia ja lehtiä, ovat "pääversoja" ohuempia ja niitä myös vähän rennompia. Ne ovat jokseenkin kaljuja ja väriltään vaaleanvihreät.


 
Piikit
Piikkejä on paljon. Kaikki vesat, etenkin isot "päävesat", ovat erittäin tiheäpiikkiset. Enimmät ovat lyhyet ja neulamaiset, sanoisin suorat. Joukossa on siellä täällä pidempiä piikkejä, mutta nekin ovat enintään 3 mm:n, jotkin 5 mm:n mittaisia. Piikit ovat kaljuja. Niitä on lehtikannan alla ja pitkin vartta.

Lehdet ja lehdykät
Lehtien korvakkeet ovat leveät ja hiukan karvaiset. Ne ovat levällään. Ne ovat sahalaitaiset ja vaaleanvihreät, kärjistään kuitenkin kevyesti punaisen tai rusehtavan tummat, ja myös lehtiruodin kohdalta ne punertavat. Nuppua suojaavat korvakkeet ovat suuremmat kuin lehtien tyvellä olevat. 
Lehdyköitä on 2–4 paria sekä kärkilehdykkä. 
Lehtien pituus: 8–11 cm, leveys 6,5–7 cm; loppukesään mennessä lehdet kasvavat jopa 2 cm pidemmiksi, mutta niiden leveys pysyy samana. 
Lehdyköiden pituus: kärkilehti 3,5–4,5 cm, alimman lehdykkäparin lehdykkä 1,5–3,5 cm. Loppukesään mennessä pituutta on tullut lisää n. 0,5 cm. 
Lehdyköiden leveys: kärkilehdykkä 2–2,5 cm, alimman lehdykkäparin lehdykkä 1–1,5 cm. Leveyttä tulee kesän mittaan lisää parisen milliä. 
Ylimmän lehdykkäparin lehdykkä on lähes kärkilehdykän pituinen ja sitä 2–5 mm kapeampi. 
Lehdykät ovat sahalaitaiset, lievästi toissahaiset tosin. 
Muodoltaan lehdykät ovat pitkänpyöreän suikeita. Nuorissa lehdissä niissä on suippo kärki. Kärkilehdykän huippu on aina suippo. 
Väriltään lehdet ovat melko tummat, nuoret lehdet vaaleammat. Niiden alapinta on yläpintaa vaaleampi ja vivahtaa siniseen. Syksyllä ne saavat loistavan punaisen ruskavärityksen, jos sää on aurinkoinen. 
Lehdyköissä on ominaisuus, jonka näkee katsoessaan oikein tarkasti (ja jonka helpoiten tulee huomanneeksi valokuvasta). Reunat ovat kapeasti vaaleat: on kuin ne olisivat teräväkärkisellä kynällä piirretyt ääriviivat. Loppukesällä, ennen syysvärin kehittymistä, "ääriviivat" näyttävät muuttuvan tummanpunertaviksi. 
Lehdet ovat kaljut, mutta etenkin uusissa versoissa on niiden alapinnalla lehtiruodin kohdalla harvakseltaan verraten isoja piikkejä. 
Lehdet ovat ryhdikkään jäykät, sileät ja verraten laakeat, joskin lehdykät hieman taipuvat vastakkain, sisäänpäin. Suonet erottuvat hyvin selvästi. Loppukesään mennessä suonet painuvat syvemmällä; lehdet saavat uurteita samalla tavalla kuin vanhenevan ihmisen poski. Lehdet näyttävät, sanoisinko "huolitellusti tehdyiltä", eivätkä oikein muistuta tuntemieni kurtturuusun sukuisten ruusujen lehtiä.. Lisäksi ne ovat mattapintaiset. Loppukesällä himmeys kylläkin vaihtuu vähäiseksi kiilloksi. Kun lisäksi suonet syvenevät lehdyköiden pinnalla, lehdet alkavat näyttää kurtturuusun lehdiltä.


 

Kukkia ja nuppuja

 

Kukat ja verholehdet
"Nummelan punaruusu" kukkii juhannusruusun aikaan, melko lyhyen aikaa ja vain kerran kesässä. (Olen unohtanut merkitä muistiin kukkimisajankohdan. Mutta sehän ei ole joka kesä sama.) 
Kukat ovat enimmäkseen yksittäin, joskus kukkia tulee samaan nippuun 2–3. On sekä nuokkuvia että pystyperäisiä kukkia. 
Kukan teriö on yksinkertainen. Avoin kukka (terälehtiä levittämättä) on halkaisijaltaan 7–10 cm. Terälehdet eivät milloinkaan ole aivan levällään, vaan kukka on muodoltaan kuin pieni loivareunainen malja tai lautanen. 
Terälehtiä on viisi. Väriltään ne ovat kirkkaanpunaiset, kuin kurtturuusun kukat punaisimmillaan. 
Heteiden ponnet ovat kadmiuminkeltaiset, palhot sitruunankeltaiset kuten myös niiden alla oleva alue, keskellä oleva "nappi" on vaaleanvihreä. 
Kukat tuoksuvat melko voimakkaasti. Oikeaa ruusuntuoksua. 
Kukat sulkeutuvat yöksi. 
Kukkaperä on lyhyt (keskimäärin 2,5 cm pitkä) ja karvainen (näkyy vain suurennuslasilla). 
Verholehdet ovat ehytlaitaiset ja niissä on pystyjä lisäkkeitä. Pinnassa on hyvin pieniä piikkejä. 
Kypsyvässä kiulukassa ovat verholehdet pystyjä. Niissä on hyvin pieniä kovia karvoja (vaiko piikkejä?).

 

Loppukesän kiulukoita
Kiulukat
Kiulukoita kehittyy runsaasti. Muodoltaan ne ovat naurismaisia, eivät silti läheskään yhtä litteitä kuin kurtturuusun sukuisilla ruusuilla, sillä verholehden puoleisessa päässä ne suippenevat. Koko selvinnee mitoista parhaiten: ympärysmitta on n. 5,8–6,6 cm, korkeus 1–1,7 cm. 

Kiulukat ovat kaljut ja kiiltävät. Kypsät kiulukat ovat hyvin tummat. Niiden väri vivahtaa ruskeaan. Verholehdet eivät varise kypsästä kiulukasta. Ne ovat pitkät: yli kaksi kertaa kiulukkaa pidemmät. 

Pirjo Rautio tunnisti kesällä "Nummelan punaruusun" pietarinruusuksi. Pietarinruusua en ole nähnyt. Sopivatko tuntomerkit tähän ruusuun? Tietääkseni pietarinruusun kaikki yksilöt – Rosa majaliksen ja Rosa rugosan risteymiä – eivät ole ominaisuuksiltaan ihan samanlaisia.

Kotisivu
Puutarhahakemisto