Kasvukausi 2002


Vuoden 2001 lopulla, 15. marraskuuta riehui Suomessa paljon tuhoa aiheuttanut myrsky. Puita kaatui monin paikoin tavattoman paljon. Meillä onneksi vain yksi. Talven sää oli sangen vaihtelevaa: vuoroin lunta, vuoroin suojaa ja kovaa pakkasta. Joulun ja uudenvuoden päivän aikaan oli pakkasta jopa 24 astetta. 

Meidän talomme luo ilmaantui vuoden lopulla vieras kissa. Se asusti ullakollamme, jonne se pääsi kissantikkaita myöten. Mietimme, mahtaako se olla koditon, koska se oli aina täällä. Ja koska se ei poistunut edes jouluksi vaan jäi värjöttelemään, uskoimme lopulta, ettei sillä ollut kotia. Ruokimme sitä lämpimällä ruoalla ja lämmitimme joka päivä kaakeliuunimme, jotta kissa tarkenisi. Tammikuun lopulla päästimme sen vihdoin sisälle. Olimme empineet, sillä meillähän on entuudestaan kissa eikä myöskään ole soveliasta houkutella toisten kissoja omikseen. Mirri oli vihainen mutta tulokas rohkea. Hän sai nimen Misu. Misu asettui taloksi. Penistä ei ole ollut ongelmia; tulevat hyvin toimeen. Mutta Mirri on (yhä, vuoden päästä Misun meillemuutosta), sitä mieltä, ettei uusi kolli saisi asua meillä. Kyllä tassu heiluu ja Mirri murisee kiukkuisesti. Misu ei ole paljon moksiskaan, ja toisinaan hän suorastaan tahallaan ärsyttää Mirriä. 

14.1. Suojaa, suojaa. Maa kuusien alla paljaana. Talon edustan kukkapenkit paljaana. Autotallin seinustalle, joka tapaa helposti jäädä lumettomaksi, on sentään laitettu talvisuojaukset. On kuin loppuvuodelle tyypilliset, synkän pimeät ja märät ilmat olisivat tänä talvena siirtyneet tammikuulle. Loppuvuodesta sen sijaan oli enimmäkseen sateetonta ja pakkasta ja luntakin eteläsuomalaista talvimaailmaa valaisemassa.  

Ja noin 15.2. Pellot ovat paljaina. Lunta vain nimeksi. Lämpötilat hyvin vaihtelevat. Ällistyttävää, että krookukset nostavat kärkiään maasta tähän aikaa vuodesta: talvella. Peitin ne kasvuharsolla talon edessä kuusen alla. 
Sää jatkuu vaihtelevana. Kevät on todella etuajassa: lumikelloissa pilkistää valkeaa 20.3., leskenlehtiä näkyy maantien penkalla 23.3. Sinivuokkoja 31.3. Kaksi nokkosperhosta lenteli 28.3. Ensimmäiset krookukset, pienet keltaiset joissa on terälehtien ulkopuolella ruskeita viiruja, ovat auringon paisteella availleet kukkiaan huhtikuun alkupäivinä. 

11.4. näin ensimmäisen sitruunaperhosen ja lisäksi krookuksen kukalla kimalaisen, seuraavana päivänä näin neitoperhosen. Peippoja oli lintujen ruokintapaikalla. Ihanat kevätpäivätkö herättivät sammakon kurnuttamaan 13. huhtikuuta? Ennen pitkää erilaisia krookuksia ja scilloja. 

Olen leikannut ruusuista kuolleita ja vanhimpia oksia. Yhtä perusteellisesti en tätä työtä kai ole ennen tehnytkään. Niinpä juhannuskokkopaikalle tuli melkoinen, joskin löyhä risukasa.
Päivät ovat lämpimiä, mutta yöllä kuitenkin pakkasta. 

Valkovuokko ja kevätkaihonkukka availevat kukkiaan 21. 4., samaan aikaan kun ensimmäisinä  nuppunsa avanneet lumikellot alkavat kypsyteällä siemeniään ja asettuvat sitten odottamaan uutta kevättä. Esikoita! Ensimmäiset narsissit, 'Tête à Tête' ja 'Carlton',  levittävät terälehtensä auki 26.4. ja päästävät keltaiset torvensa näkyviin. Ja muita narsissi-ihanuuksia ja muitakin kukkia lähipäivinä silmieni iloksi. 

Toukokuun alku – oikeastaan koko kuukausi on narsissien loistoaikaa. Niitähän Peltolassa on melkoisen runsaasti. Ja 3.5. aloittivat tarhakylmänkukat, violetti ja valkoinen 'Alba', kauniin kukintansa.
On ollut oikein ihana kevätsää. Tosin melko kuivaa. Kuivuuteen tuli helpotusta: ensimmäinen kunnon kevätsade 4.5. ja myös seuraavana päivänä satoi. Luumupuussa ensimmäiset kukat 7. päivänä ja tuomessa seuraavana päivänä. 
Ostimme 'Sävstaholm'-omenapuun kuolleen puun tilalle. Tätä maukkaampaa omppulajiketta ei varmasti ole olemassakaan. 

11. 5. Viime yönä oli halla. Luumupuut ja herukkapensaat kukassa! (Herukankukat eivät sentään paleltuneet. Sen että Peltola on ilmastollisesti epäsuotuisa, sai jälleen huomata. Sen näkee siitäkin, että muualla, esimerkiksi naapurissa Helvin isossa kukkapenkissä, ovat tuppaanit jo täydessä kukassa mutta meillä ensimmäinen avasi nuppunsa vasta eilen. 
Töitä olisi puutarhassa tavattoman paljon, kun vain luonnon ihmeiden katselulta ja linnunlaulun kuuntelulta malttaisin tarttua toimeen. Pentistä en taida saada paljon apua: hän on väsynyt ja kärsii siitepölyistä ja nyt hänellä on lisäksi kipeä selkä. Eikä häntä ilmeisesti oikein huvita puutarhahomma. Mutta koska puutarha on minun juttuni, ei minua haluta eikä minun sovi häntä liikoja vaivata. Vaikka apua tarvitsisin mielestäni. 

Toukokuun 14. päivänä ovat kukassa mm. keltaiset ja punaiset tulppaanit ja monet narsissilajikkeet sekä tulikellukka ja kultatyräkki. Tulppaanit ovat Peltolassa oikeastaan uutuus. Olen niitä aiemmin pitänyt lähinnä kertakäyttökukkina, mutta luettuani ymmärtääkseni hyvän kirjoituksen tulppaanien kasvatuksesta, luulen tästä lähin onnistuvani. Tulppaanithan ovat ihania kasveja. Ja 'Appeldornit' kuuluvat olevan uskollisimpia, joten niitä ostin viime syksynä. Uskon, koska pari kauan sitten istutettua 'Apeldornin' sipulia yllätti leväyttämällä esille punaisen kukkansa. 

Kuun puolivälin paikkeilla sää kylmeni kovasti. Päivälläkin on lämpötila ollut lähes nollassa. Lisäksi puhalteli purevan kylmä tuuli. Pian myös hallaa, aamuisin –3 astetta. Marjapensaat kukkivat ja omenapuut aloittelevat. Tuleekohan satoa? (Kyllä tuli. Ei kuitenkaan luumuja eikä kirsikoita. Joudummeko ikuisesti niitä odottamaan!) Yölämpötila oli niin alhainen, että tammien, kotkansiipien ja osittain saarnen lehdet paleltuivat. Sinisen Iris pumilan kukat ja Rosa rugosan versojen kärjet paleltuivat.  

Näihin aikoihin olin ystäväni Elsin hautajaisissa. Oli kylmä se ulkona että sydämessä Elsin takia. Melko kauan pahaa ihottumaansa sairastamaan joutuneelta Peniltä leikattiin kiveksestä kasvain samana päivänä. Ihottuma oli laadultaan hormonaalista. Olin tämän kaiken takia murheellisella mielellä.  

Ja äkkiä olikin lämmintä 20 astetta. Niin lämpimiä päiviä, ettei auringossa oikein jaksa pihalla ahertaa.
Toukokuun 22. päivästä lähtien pääsin ihailemaan metsäkurjenpolven ja arovuokon sekä "Muurisen kruunukärhön" ja 'Tage Lundell' -kärhön ensimmäisiä kukkia. Muuten Peltolan näkymät ovat varsin keltaiset: narsissit, voikukat, mukula- ja rönsyleinikit ---. 

Pionin siementaimi "Elsi Sonné" avasi kukkansa 24. päivänä. Se näyttää siis olevan aikaisempi kuin kaukasianpioni. Kukka on yksinkertainen, kauniin punainen, terälehdet kuin hienoa silkkiä. Se on todella hyvin kaunis, äskettäin kuolleen uskollisen ja rakkaan ystäväni Elsin arvoinen. Toukokuun loppupuolella seuraavat kuolan- ja ruusupioni, ja kuukauden vaihduttua jalopionit. 

Vuoden 2002 uutuus on klematislehtimaja, jonka Pentti rakensi kasvimaallemme lauantaina 25. toukokuuta. Pystytuet ovat painekyllästettyä puuta ja "seininä" on Penin käyttöä vaille jääneen tarha-aitauksen virheällä muovitettu rautaverkko. Seuraavana viikonloppuna istutin klematiksentaimet. Ensimmäisenä kesänään lehtimaja oli lähinnä kanariankrassimaja, sillä kärhöthän ovat vielä nuoria taimia. Seinämien vieressä kasvoi lisäksi hajuherneitä ja syötäviä herneitä ja tyvellä pensaskrasseja. Klematismaja oli heti ensimmäisenä kesänään oikein hauska. Sää suosi siellä istumista ja oleilua.
On mahdottoman kuivaa, joten kastelemista riittää. Kylvöt eivät ehkä ollenkaan menesty. Luonto-äidin heinä se kumminkin kasvaa ihmeen hyvin ja ihmeen sakeasti. 

Kesä on selvästi etuajassa. Sen näkee mm. klematiksista. Ja tietysti ruusuista:
27.5. karjalanruusun ensimmäinen avautunut kukka
3.6. 'Grandflora'
4.6. 'Kempeleen Kaubotar'
6.6. juhannusruusu ja "Nummela"
7.6. papulanruusu ja suviruusu jne. jne.
29. päivänä toukokuuta oli Kärhökerhon sihteerin Timo Löfgrenin luona Espoon Hanikassa kärhötilaisuus. Siellä oli paljon ihmisiä, lähes kaikki minulle vieraita. Timon klematikset upeina – kevätkukkijoita on tosiaankin hyvin paljon: kruunukärhöt ja alppikärhöt lajikkeineen. Muutkin kuin Pentti ja minä olivat ihastuneita ja tyytyväisiä. Ohjelmassa oli taimien vaihtoa (ja Timo antoi lisäksi meille ohi vaihdon pari kärhöntaimea ja myös piskuisia akileijoja, ihan ystävällisyyttään javastineeksi minulta saamalleen 'Pikkala'-ruusulle ja pioninrääpäleelle). Tulimme kotiin autossa mukanamme kahdeksan uutta kärhöä. Näistä enimmät istutin lehtimajan ympärille. 

Kesäkuun alkupuolella aloittivat kukintansa enimmät kurjenpolvet. Geranium endressiillä ja sen lajikkeilla on mieluisasti sangen pitkä kukinta-aika, kuten joillakin muillakin lajeilla. Kurjenpolvista pidän paljon. Kesäkuu on myös kurjenmiekkojen kukkien aikaa. Ja akileijojenkin. 

Narsisseista myöhäisin on kerrannaiskukkainen "runoilijan narsissi" 'Flore Pleno', mutta sen aloittaessa kukintansa jotkut muut narsissit jatkavat sentään yhä kukkimistaan. Tämän lajikkeen ensimmäinen kukka avautui 26. toukokuuta. Rakkaista narsisseista saamme siis iloita varsin pitkän aikaa, yli kuukauden pituisen ajan. 

Puutarhan yleisväri on alkukesällä valkoisen ja keltaisen lämmin: Hiljalleen se väistyy sinertävien, lilan ja punertavien sävyjen tieltä, kun narsissit ja voikukat lopettavat kukintansa, kun illakot ja akileijat ja kurjenpolvet ja ruusut saavat vuoron. Lämpimät värit siis vaihtuvat viileämmän vivahteisiin väreihin.  

Muutoksen aloittavat vaaleanpunainen ruusupioni ja sinilatva 31.5., illakko ja korkeat akileijat 2.–3. 6. (japaninakileija jo suunnilleen viikkoa aiemmin). Lämmin, ellei suorastaan  hehkuva väriläiskä tämän värisoinnun keskellä ovat idänunikot. Idänunikot ja "Äidin pinkki pioni" hätkähdyttävät rinnakkain. 

8. 6. Sää jatkuu helteisen paahteisena. On poikkeuksellista, että tähän aikaan vuodesta kukkivat useimmat pimpinellaruusut ja villiruusut. Kurtturuusulajikkeet seuraavat perässä. On niin lämmin ilma, että jaksan tehdä puutarhatöitä ainoastaan aamuisin ja aamupäivisin. Taitaa olla totta – siltä alkaa vaikuttaa – että ilmasto lämpenee; hyvin lämpimiä kesiä on viime vuosina ollut useitakin. (Toisaalta talvet ovat olleet aika kovia.) Pari reipasta sadekuuroa on sentään saatu, mutta silti maa on sangen kuivaa. 14. päivänä kesäkuuta vihdoinkin sataa! Sadekuuroja monena päivänä ja juhannusaattona satoi kaatamalla ja myrskysi. 

1. 7. Sataa, sataa, rankkoja sadekuuroja, joiden välillä aurinko paistaa! Ruusunnuput turmeltuvat. Ruoho rehottaa. (Silti yleisvaikutelma kesästä oli suuri kuivuus, mutta tällainen taisi kuulua ennemmin loppukesään.) 

Myimme kasvihuoneen naapureillemme Mattiloille. Se olisi tarvinnut ainakin uuden kasvualustan, sillä entisessä oli tolkuttoman paljon juolavehnää. Tuli vapautunut olo. Muutos on myös puutarhan ilmeelle eduksi, sillä kasvihuone oikeastaan rajasi tärkeimmän osan puutarhaa, "Salaisen puutarhan" jyrkästi muun pihamme ulkopuolelle. Nyt syntyi laaja toisiinsa liittyvä alue, intiimiyden siitä kärsimättä.. 

Tämän vuoden kiinnostava uusi kasvi on jouluruusu, mikä ehkä johtuu siitä, että kirjoittaessani Ruusunlehteen artikkelia "jouluruusun legendasta", perehdyin kasviin aiempaa tarkemmin. Ostin taimia, ja istutin ne talon eteen. Odotan uteliaana ensi kevättä nähdäkseni ne, sekä valkoiset (Helleborus niger) että punaiset (Helleborus orientalis) "ruusunkukat", siis leinikinsukuiset kukat. Mahtavatko olla ensimmäiset kevätkukat? 

Ritva Koskisen kanssa olin 11.7. ruusutapaamisessa Jaakohuhtien puutarhassa Eurassa. Menimme Koskisten autolla. Oli tavattoman kuuma. Jaakohuhdan puutarha oli mallikkaassa kunnossa; vaikutelma oli niin huoliteltu, että uumoilen sen aina olevan sellainen – kuten on Koskistenkin puutarha milloin vain siellä käy; ei ainuttakaan rikkakasvia. Jaakohuhdilla ruusut olivat täydessä kukassa. Vastoin ennakkoasennettani: ei enää ainuttakaan ruusua Peltolaan, tulin pyytäneeksi yhdestä löytöruususta vesan, ja unohdin sitten koko asian. Mutta isäntäväki ei unohtanut, joten jouduin syksyllä ottamaan vastaan "Sirkan ruusun" mahtavan juurivesataimen. 

"Kesä kuluu tänä vuonna nopeasti: syysleimut aloittelevat kukintaansa heinäkuun puolivälissä!" Nyt ymmärsin, miten tavattoman pitkään floksit kukkivat, syyskuulle saakka. Päätin ruveta suosimaan niitä: Ritvalta sain hänen valkoistensa taimia ja Maatiaisten taimipäiviltä ostin mm. muutaman syreenifloksin alun. 
Pian kai avaavat nuppunsa syyskaunosilmätkin. 

Mietin, onko mitään järkeä tällaisessa puutarhapäiväkirjassa. Sehän kertoo melkein vain ilmoista ja niiden vaikutuksesta kasveihin. Ja tietystikin kaikista töistä ja siitä, miten vähän saan aikaseksi. Vihkossa on paljon muistiinpanoja. Ehkä tästä tulee viimeinen tiedostoon laittamani päiväkirja. En viitsisi jatkaa tätä kirjoittamista. Jos ottaisin mukaan vain tärkeimmät tapahtumat, ydinkohdat. 

Marjoja saatiin melko paljon, joten säilöttävää oli tyydyttävässä määrin. Vadelmat yllärivät! Oman puutarhan harvoista vadelmanversoista kertyi pakastimeen 16 litraa marjoja, mikä on hyvä tulos. 

29.7. olen kirjoittanut vihkooni suunnilleen tällaista: Heinäkuu on kohta lopussa. Puutarha rehottaa. (Lehtisalaatti tosin kärsii kuivuudesta ja jäämme ilman satoa.) Heinä kasvaa valtavalla voimalla: taas niitin "Salaisen puutarhan" (autotallin takana olevan kasvimaa-kukkatarhan) istutukset näkyviin. Tuntuu kuin en heinänteon lisäksi muita puutarhatöitä ennättäisi tehdäkään, siis vaikka paneutua kitkemisiin, mitä kyllä riittäisi. Poimin äsken vattuja. Taivas on kirkkaan sininen. Täksi päiväksi on jälleen ennustettu melkoista hellettä. Saa sitten nähdä, miten lämmintä tulee. Nyt jo aamupäivällä hiki melkein virtaa ja olen palavissani: aurinko paistaa vattupaikkaan jo aikaisin aamupäivällä, joten poimintaa ei onnistu tekemään varjossa oleskellen. Puutarhatöitä jaksan kuumuuden takia tehdä ainoastaan aamuisin ja aamupäivisin ennen kello 11. Hieman viileämmän ajan haluan käyttää puutarhassa, ja niin mm. lähden Penin kanssa lenkillä turhan lämpimässä. Kuljemme metsässä, eikä siellä sentään ole erityisen paahteista. Vauhti ei ole hääppönen, mutta ei Penikään ota kävelyä liikunnan kannalta vaan ennemminkin haistelun kannalta. Ei edes hyttysiä tänä kesänä. Muualle, linjurilla esimerkiksi Hesaan, en mitenkään jaksa lähteä. Liian rankkaa meikäläiselle. Onneksi viihdyn kotona. Pelkään, että minulle voi tulla vaikeuksia olla ihmisten parissa. Olen mökkiytynyt. 

Meillä on tänä kesänä puutarhalammessa paha leväongelma: paksua harmaanvihertävää levälötköä, jota lelluu veden pinnalla ja on takertunut lumpeisiin. Kaamean näköistä. Niinpä ostimme elokuun alkupuolella pumpun ja suuttimen, ja nyt on lammikossa vettä lirisyttävä suihku. On siis suihkulähde, jollaista emme olleet suunnitelleet maatiaishenkiseen puutarhaamme! Kallis ostos, mutta välttämätön. Mahtavatko lumpeet pitää liikkuvasta vedestä. Toisaalta niiden on tästä lähin varmaan helpompi hengittää. Vesi kiertää lammikossa ja hapettaa sitä. Niin, ja tietenkin ostimme leväntappoainetta. Näistä hankinnoista on selvästi apua. Huomaamme, että suihkuava vesi on sittenkin aika kiva, ja sen ääni on erittäin miellyttävä, rauhallinen. Ja solinaa kuuluu myös uima-altaalta, sillä sielläkin on pumppu ja suodatin.
Olin ajatellut, että tänä vuonna en osta uusia kasveja, sillä meillä on niitä jo kylliksi. Heinäkuulle asti onnistuin pidättäytymään. Mutta sitten: jouluruusuja, kurjenmiekkoja, klematiksia, jaloangervoja ym. ym. Narsissien sipuleita en tietenkään edes halunnut torjua, sillä minähän rakastan narsisseja. Mutta ei yhtään ruusua, paitsi syksyllä Jaakohuhdan "Sirkan ruusu". Koskisen Ritvalta sain mm. valkoisen syysleimun taimia. Yksi peruste hankinnoille on, että suunnitteilla oli kaksi melkoista kukkaistusten laajennusta: Toinen Antonovka-omppupuun alle, jotta entisten,  aiemmin kukitettujen vihannespenkkien välisistä käytävistä päästäisiin eroon ja saataisiin yhtenäinen alue. Toinen uutuus on etupihalla olevan kahden pienen kukkapenkkipläntin yhdistäminen isommaksi, näyttävämmäksi istutukseksi. Näihin tarvittiin uusia kasveja, joskin omaltakin pihalta sain sentään yhtä toista siirrettävää. "Salaiseen puutarhaan" tuli varjoisamman paikan kukkia ja etupihalle aurinkoisen paikan kukkia, perhosten suosikkikasveja. Nämä istutukset tein alkusyksyllä. Talon eteen, Magnifica-ruusun ja valamonruusujen välille, kirkonruusupensaan eteen tein maan sataa krookuksen (Crocus tommasianus) sipulia varten. Myös Pirkko Kahilan kasvattamia kaksivuotiskukkien taimia istutin siihen ja lisäksi kylvin kissankellon siemeniä. 

Ihmeellinen kesä jatkuu, vaikka on jo 8. 9. ja ilmassa syksyn tuntua. Syksyä ei voi olla huomaamatta. Ilma on kuulasta. Aamuisin maiseman verhoaa sumu. Metsäpolulla on paljon keltaisia lehtiä, mutta se johtuu kyllä menneen kesän tavattomasta kuivuudesta ja kuumuudesta. Monin paikoin Suomea on järvissä ja joissa vedenpinta ennätyksellisen alhaalla. Sadetta kaivataan kipeästi. (Maassamme tulee talvellakin olemaan huono vesitilanne, pula suorastaan. Pohjavedet ovat poikkeuksellisen matalalla ja esimerkiksi Pielisessä on veden pinta normaalia 70 senttiä alempana. Järviä uhkaa happikato ja kaloja kuolema happamattomuuteen. Syyssateet jäivät tulematta. – Huomaa, että olen kirjoittanut tämän tekstin koneelle jälkikäteen.) 

Syyskuun puolivälissä tuntuu siltä, että syksy on alkanut. Pitää pukea enemmän vaatetta päälle. Jäävätkö työt kesken? 20. päivänä alkoivat hallayöt. Ruusut eivät, kuten eivät monet muutkaan pensaat ja puut puutarhassa ja luonnossa, ole valmistautuneet talveen, vaan ovat yhtä vihreitä kuin kesällä. Tämä johtuu poikkeuksellisen lämpimistä ja kuivista ilmoista. Enkä ole ainoa, joka ei ole jaksanut kastella. Kaikilla ei edes ole tarpeeksi vettä käytettävänään. Itse asiassa ei enää huvita tehdä puutarhatöitä. Lopettelen ne vähitellen. Olisi istutusta. Ja on säilömisiä. Mullan kärräystä ja heinänniittoa.  

1.10. Eilen aamulla oli 8 astetta lämmintä, ja sen huomasi, kun uusi syyspikkutakki oli suorastaan lämmin. Lähipäivinä saan toivon mukaan loput puutarhastyöstä tehdyksi, ainakin istutusten osalta. Mandala on huonossa jamassa, kun siinä on paikoitellen liian vähän multaa ja toisaalta monet kasvit ovat kovasti kasvaneet, niin että on ahdasta. Kävin istutuksen kimppuun: kurjenmiekkojen kasvustot olivat levinneet ylettömästi ja kukkivat huonosti, joten jouduin jakamaan juurimukulat ja istuttamaan ne uudelleen, ylimääräiset tilapäisistutukseen kevättä odottamaan. 

4. 10. Olemme menossa kohti pimeää vuodenaikaa. Aamu valkenee yhä myöhemmin ja ilta pimenee yhä aikaisemmin. On yhä sateetonta Uudellamaalla, ja monin paikoin muuallakin Suomessa. Puutarhassa voisin tehdä yhtä ja toista. Äitini sanoi kerran, että jäätynyt heinä katkeaa helposti. En ole varma, huvittaako heinänteko. Pyrypoika kävi yöllä pöllyyttämässä kasvien ja maan päälle valkoista lunta. Jo nyt! Ja pakkasta oli peräti 10 asetta. Väriskaala on rikas, kun ruska ja vihreys ja viimeiset kukat saivat ylleen valkeaa väriä. Tämä lumi suli pois. 

Noin viikon kuluttua: Säätiedotuksissa on jo monena päivänä todettu, että sää on vuodenaikaan nähden kylmä. Etelässäkin öisin pakkasta. Lisäksi tuulee purevasti. Vieläkään ei ole satanut. Miten mahtavat ruusut talvehtia, kun niiden juuret eivät ole saaneet kunnolla vettä, miettii Pirjo Rautio ja moni toinenkin. Minäkin aloin huolestua, kun ruusut eivät ole ymmärtäneet, että talvi on tulossa. Ei edes juhannusruusu ole varistanut lehtiään. Yöllä ennen 15. lokakuuta satoi melkoisesti lunta, ja se taivutti lehtien raskauttamat ruusut maahan asti. Ja päivällä oli pakkanen. Toivottavasti vielä lauhtuu. Tärkeä syystyö: ruusujen sitominen nippuun talvisuojauksen helpottamiseksi on vielä tekemättä. Jäätyneisiin varsiin ei oikein uskalla kajota. Toinen tärkeä työ, jota en ole tehnyt, on sananjalkojen haku kasvien talvipeitteeksi. Nyt joudun kaapimaan ne lumen alta! 

19.10. yöllä täysikuu ja aamulla – 10 astetta.
20.10. yöllä täysikuu ja aamulla – 15 astetta.
'Lobot' ja'Antonovkat', joista tuli hyvä sato, ennättivät jäätyä ennen kuin ne korjattiin talteen, puusta ja maasta lumen seasta. Oli jo hätä, sillä ne olivat vähällä mädäntyä koska olivat umpijäässä ja ne piti sulattaa. En heti älynnyt aloittaa säilömistä vaan annoin omenoiden terassin pöydällä jäätyä entistäkin syvemmältä. Ison kassillisen vein Mattiloille. Siellä isäntä teki ompuista omenaviiniä. Minä hilloa. Aika paljon oli tosin pakko heittää pahentuneina pois. 

25. päivänä tokakuuta oli pakkasta 15 astetta. Se talvi suli pois, mutta marraskuun alussa tuli uusi. Nyt oli maa valkoisena jopa Lounais-Suomessa, mikä on harvinaista. Tämä lumi jäi pysyväksi. Välillä pakkasta, välillä lämpöasteita. Kovin vaihtelevaa, mutta hyvin talvistä kumminkin. Talvi on tullut. Viimoineen. 

Joulu oli valkoinen ja pakkasta oli reippaasti. Monet ruusuista, arimmat, olivat päässeet pakkaspeitteiden ja vanhojen värikkäiden pussilakanoiden suojaan. Puutarha on saanut uuden ilmeen. Naapurimme Helvi sanoi, että peitellyt ruusut ovat kuin tonttuja. Talon edessä vartioi pakkaspeitteen sisällä 'Magnifica', jonka olen pukenut lumiakaksi.