A'isha ja keltainen ruusu

Maarit Vallinharju-Stenman

Kukkien kielessä keltainen ruusu merkitsee yleensä uskottomuutta ja petettyä rakkautta. Silloin kun asiaa tarkemmin selitetään, sen sanotaan olevan A'ishan syytä ja kerrotaan tarina.

Keltaisen ruusun syntyä selittävä tarina tavataan siellä täällä ruusukirjallisuudessa. Se siis yhdistetään profeetta Muhammadin lempivaimoon A'ishaan, jonka väitetään olleen uskoton puolisolleen. Tarina tuomitsee A'ishan syylliseksi. Ja varmaan jotta kertomus tuntuisi oikein luotettavalta, siihen on sepitetty keskeinen rooli enkeli Gabrielille, joka näyttää usein olleen Jumalan lähettilään tukena ja turvana. Gabriel näet neuvoo Muhammadille keinon tutkia A'ishan rehellisyys: Tämän tulee kehottaa vaimoaan kastamaan mikä hyvänsä esine veteen. Jos sen väri silloin muuttuu toiseksi, on vaimo ollut uskoton. A'ishalla oli ruusu kädessään ja kun hän upotti sen veteen, se muuttui keltaiseksi! Näin tarinan mukaan.

Olen koettanut ottaa selvää, onko väitteessä perää. Ymmärrän tietenkin, ettei tarinan mukainen metamorfoosi ole oikeasti mahdollinen, vaan että kyseessä on kansanomaiselle kertomusperinteelle ja muullekin perinteelle tyypillinen syntytarina, tarina joka kertoo jonkin ilmiön synnyn. En myöskään ihan varmasti usko, että henkimaailman olento puuttuu konkreettisesti ihmisten asioihin; tähän seikkaan en halua ottaa ehdotonta kantaa, koska enkelikokemukset ja meditaationäyt eivät ole aivan harvinaisia edes nykyisin, olkoon maailma kuinkakin "moderni" ja materialistinen. 

Mutta pitääkö uskottomuussyytös paikkansa? Ilmeisesti se pitää paikkansa. Mutta onko sille peruste? Sitä tuskin kukaan varmasti tietää. Kysymys alkoi askarruttaa mieltäni, koska A'isha häneen kohdistetuista vahvoista epäilyksistä huolimatta säilytti suosikkivaimon asemansa. Tämä käy erittäin selvästi ilmi Muhammadin elämäkerrasta. Muuten Jumalan lähettiläs ymmärtäessään olevansa kuolemansairas, ei varmaan olisi halunnut nimenomaan A'ishan hoitavan häntä. Muitakin hoivaajia kotona olisi ollut, sillä aviovaimoja oli kaikkiaan yhdeksän ja lisäksi oli jalkavaimoja. Pää A'ishan sylissä Profeetta heitti henkensä. 

Tarina totuuden paljastumisesta ruusun avulla liittyy tapaukseen, joka on tosi. A'ishaa syytettiin uskottomuudesta. Väärin perustein. Vaikka mistä sitä tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tapauksesta kerrotaan Ibn Hishamin (k. 833) laatimassa Muhammadin elämäkerrassa ja myös verraten äskettäisessä Karin Armstrongin elämäkertateoksessa asiaa selvitetään varsin tarkasti. Minä vuorostani yhdistän kummankin tekijän kuvauksen A'ishan suhtautumisesta syytöksiin. Ruusumetamorfoosia kumpikaan teos ei mainitse, vaikka tarinoita muutoin onkin paljon. (En tosin ole lukenut kirjoja sanasta sanaan.) Olisiko ruusutarina syntynyt myöhemmin kuin aiheen antanut tapaus sattui? – Jutussani henkilöiden nimet ovat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksessa olevan kirjoitustavan mukaiset. Profeetta Muhammad syntyi vuoden 570 paikkeilla ja kuoli 632. A'isha syntyi noin vuonna 613 ja kuoli 678.

Kerrotaan, että Profeetta oli matkalla seurueineen ja A'isha oli mukana. Hän ratsasti naistensatulassa; se on umpinainen ja nostetaan kamelin selkään matkustajan käytyä siihen istumaan. Karavaani oli pysähtynyt pitämään taukoa. A'ishalta kuuluu katkenneen helminauha hänen ollessa tarpeillaan hieman syrjemmällä. Hänen viipyessään noukkimassa helmiä talteen karavaani lähti liikkeelle, ilman että kukaan huomasi satulan olevan tyhjä, kun se nostettiin eläimen selkään. A'isha ei ollut ihmeemmin huolissaan, koska ymmärsi että häntä tultaisiin hakemaan, kunhan hänen puuttumisensa huomataan. 
Paikalle osui tuttu nuori mies, jonka kanssa A'isha oli monta kertaa kotonaan jutellut; Muhammadin perheen koti näet oli islamilaiselle yhteisölle avoin ja siellä kävi paljon ihmisiä, joilla oli asiaa Profeetalle. Myös tämä mies oli vieraillut siellä ja tutustunut A'ishaan. Ja nyt tämä sattui autiomaassa paikalle ja tarjosi kyydin. A'isha otti tarjouksen vastaan. A'isha ratsasti ja mies talutti kamelia, ja niin he saapuivat kahdestaan Medinaan. 

Tämä herätti ikävää huomiota. A'ishaa alettiin selän takaa panetella. Juorut lensivät ja huhumylly jauhoi. Itse asiassa kukaan ei ollut nähnyt muuta kuin kamelimiehen ja A'ishan saapumisen. Oli ihmisiä, joiden edun mukaista olisi ollut saada suosikkivaimo syrjäytetyksi. Poliittisista juonittelua. Eikä yksistään Profeetan huonekunnassa, jossa oli vaimojen keskinäisiä ristiriitoja. Jotkut halusivat vaikeuttaa Muhammadin poliittista ja uskonnollista toimintaa. 

A'ishan parjaaminen jatkui ja paisui niin, että Profeettakin alkoi uskoa juoruihin ja harkitsi avioeroa. A'isha oli tietenkin onneton, kun hänen viattomuuteensa ei haluttu uskoa. Hän oli myös loukkaantunut. A'isha toivoi, että Jumala kertoisi Lähettiläälleen, etteivät puheet pitäneet paikkansa. Näin kerrotaan. Hän kuitenkin pelkäsi olevansa sellaiseen suosionosoitukseen liian arvoton. Onneksi Muhammadille "laskeutui" taivaasta ilmestys, joka vapautti A'ishan syytöksistä. Mutta totuudenhan A'isha tiesi itse muutenkin, ja myös Jumala. Hän oli närkästynyt, kun häneen vasta nyt uskottiin. Samalla taivaasta annettiin Koraaniin ohjeita järkevästä suhtautumisesta juoruihin ja panetteluun: niihin ei ilman muuta pidä uskoa – sekä lisää avioliittoon ja avioeroon liittyviä säädöksiä.

A'isha sai takaisin hyvän maineensa. Mutta parjauskampanjaa tukemaan sepitetty tarina keltaisen ruusun synnystä elää yhä, ja onhan se aika hauska. Moni (ruusukirjallisuuteen perehtynyt) ei ehkä tiedä Muhammadin suosikkivaimosta muuta kuin, että tämän todistettiin peräti enkeli Gabrielin arvovallan nojalla pettäneen miestään. Aika menestyksellistä panettelua, kun tarinassa kerrotusta tapahtumasta on sentään kulunut liki 1400 vuotta. Ja kirjoittelullani minäkin edistän ilkeämielisen juorun säilymistä.

Jäätyään 19-vuotiaana leskeksi A'isha eli loppuelämänsä kunnioitettuna. Hän oli auktoriteetti, mitä tuli islamilaisiin perinnetapoihin ja moniin uskonnon kysymyksiin. Hän oli omanarvontuntoinen, rohkea ja toimekas nainen, joka ei jättänyt politiikkaa eikä myöskään sota-asioita yksistään miehille. 

Matkanteko aavikolla kamelimiehen kanssa ja siitä aiheutuneet vastoinkäymiset, voisi ajatella, palasivat silloin tällöin A'ishan mieleen. Vaikkei mitään erityistä varmaan tapahtunutkaan. Mies oli toisenlaista seuraa kuin Muhammad, joka luultavasti oli oikein mukava mutta iäkäs ja näki yliluonnollisia näkyjä. A'isha oli ollut yhdeksän vanha mennessään naimisiin 50-vuotiaan Jumalan lähettilään kanssa, mutta koska hän oli lapsi, hän jäi asumaan vanhempiensa luo. Profeetta kuuluu vieraillessaan lapsivaimonsa luona mielellään katselleen, kuinka tämä leikki nukeillaan, ja itsekin leikkineen tämän kanssa. "Miehelään" A'isha muutti tultuaan murrosikään. 

Uskottomuusepäilyjen aikaan A'isha oli 14-vuotias. Teinityttö. Hänestä ei varmaan ollut mitään epäilyttävää siinä, että hän tuli kotiin tutun miehen seurassa. Kumpikaan ei aavistanut, että pahansuopien ihmisten taholta oli odotettavissa vaikeuksia. Korkean taivaan alla ja ympärillä hiekka-aavikon hiljaisuus he taittoivat taivalta A'isha istuen kamelin selässä ja mies vieressä kävellen. 

Ilmestyikö mies sattumalta paikalle? Nähdessään A'ishan jääneen seurueestaan hän halusi, ilman taka-ajatuksia, varmistaa ettei A'isha joutuisi pulaan. Hän oli pelastaja. Tai sitten hän oli viettelijä. 

Kirjallisuutta

Armstrong, Karin 2003: Muhammed. En biografi (Muhammed. A Biography of the Prophet). Forum, Stockholm. 
Ibn Hisham (lyhentäen suom. Jaakko Hämeen-Anttila) 1999: Profeetta Muhammadin elämäkerta (Sirat Rasul Allah). Basam Books Oy, Helsinki.