Häiriöitä karkuun

Pentti Stenman

Tämä juttu on julkaistu "Radiomaailma"-lehden numerossa 1/2011

Kun kelit ovat huonoja ja häiriöitä liikaa, on vakioratkaisuna jo vuosikymmeniä ollut piipahtaminen peditionille vähähäiriöiseen ympäristöön. Mutta mikä neuvoksi, jos haluaa kuunnella kotonaan keskikaupungilla tai muuten häiriöisessä paikassa? No tietysti parasta olisi muuttaa muualle pois häiriöiden keskeltä. Tämä ei ole läheskään niin mielipuolinen ajatus miltä se näyttää, sillä onhan nykyaikana useimmiten paljon hankalampi vaihtaa työpaikkaa kuin asuntoa.

Paikallisia häiriöitä voi vähentää

Jos häiriöpesässä asumiselle ei ole vaihtoehtoa, on sentään jotakin tehtävissä. Ensiksikin voi yrittää poistaa häiriölähteet. Vantaalla omakotialueella asuessamme alkoi aiemmin lähes häiriötöntä kuuntelua vaivaamaan jatkuva, koko radiotaajuusspektrin peittänyt sirinä. Kävelin lähikatuja kannettavan lyhytaaltoradion kanssa ja huomasin, että häiriöt olivat voimakkaimmillaan juuri sillä kadunpätkällä, missä asuin. Soitin Yleisradion tekniselle osastolle ja valitin, että häiriöiden takia en kuule Yleisradion keskiaaltolähetyksiä. Se, että tämä tapahtui kauan sitten, näkyy siitä, että Yleisradiosta todella tuli teknikko, joka jäljitti vian naapuritalon lämmityksen vialliseen ohjauskytkimeen. Kun naapuri korjautti vian, häiriöt hävisivät.

Häiriölähde voi olla myös aivan vastaanottimen vieressä, ja tietysti mitä lähempää häiriöt tulevat, sitä voimakkaampia ne ovat. Varsinkin nykyiset pienet ja kevyet hakkurivirtalähteet ovat usein melkoisia pörisijöitä. Monien virtalähteiden johdin menee jonkinlaisen häiriösuojausmötikän kautta, joka pudottaa häiriötason paragraafien mukaiseksi, mutta häiriöt ovat silti liian suuret DX-kuuntelua ajatellen. Varsinkin Canonin laitteiden virtalähteet ovat kokemuksieni mukaan aiheuttaneet melkoisia häiriöitä häiriösuojauksestaan huolimatta.

Häiriöiden lähdettä voi etsiä irrottamalla laitteen kerrallaan verkkojännitteestä ja kokeilemalla, oliko sillä vaikutusta häiriöihin. Jos häiriöt ovat erityisen voimakkaita, laitteessa on ilmeisesti jokin vika. Jos vikaa ei saa korjattua tai korjautettua, häiritsevistä laitteista kannattaa katkaista verkkojännite aina, kun niitä ei käytä. Tietysti muutenkaan ei virtalähteitä, latureita yms. ole syytä pitää tarpeettomasti päällä ainakaan kesäaikaan. Talvellahan ”turhaan” päällä olevat laitteet lämmittävät sisäilmaa, eivätkä ne itse asiassa juurikaan hukkaa energiaa, ellei energia sitten muutu radiotaajuiseksi värähtelyksi eli häiriöiksi.

Magneettinen looppi

Kun muutimme asumaan kaupungin keskustaan 2005, ei ulkoantenni enää tullut kysymykseen ja sisäantenni vastaanotti lähes pelkästään häiriöpörinää. Niinpä päädyin hankkimaan Wellbrookin ALA1530-loopin. Se oli aika hintava, mutta sen maine häiriöiden vaimentajana oli erittäin hyvä – ja on edelleen. Loopin idea on, että se vastaanottaa lähinnä radioaaltojen magneettikentän värähtelyä, mutta ei niinkään muuttuvaa sähkökenttää, joista paikalliset häiriöt pääosin muodostuvat. Wellbrookin suojatun loopin toinen erityispiirre on, että se on erittäin laajakaistainen, jonka takia looppia ei tarvitse – eikä voi – virittää vastaanottotaajuudelle. Viritettävä suojattu looppi olisi todennäköisesti häiriöiden vähentäjänä vielä tehokkaampi ja ainakin itse tehtynä huomattavasti halvempi.

ALA-looppi todella vaimensi häiriötasoa niin dramaattisesti, että en aluksi ryhtynyt etsimään sille parasta mahdollista sijaintia, vaan kiinnitin loopin vastaanottimen vieressä olevan kirjahyllyn oveen. Siinä sitä oli helppo käännellä parhaan kuuluvuuden löytämiseksi. Ulkomaanpalveluasemia näin kuuluikin melko hyvin, mutta varsinaisesta DX-kuuntelusta ei voinut puhua.

Tiesin kyllä, että esimerkiksi parveke olisi parempi antennin paikkana, mutta syöttöjohdon saaminen sieltä sisälle tuntui kovin hankalalta. Kerrostalossa kun ei oikein voi porata reikää ikkunanpieleen yhtä huoletta kuin omakotitalossa. Sattumalta sitten löysin Vaasan Elektroniikkakeskuksen verkkokaupasta litteän ikkunaläpiviennin, joka mahtuu vaivatta ikkunanrakoon. Näin sain antennikaapelin kätevästi sisälle niin että vuosi-pari sitten uusitun ikkunan ympäristökin säilyi ehjänä.

ikkunaläpivienti


Litteä ikkunaläpivienti on hyvä ratkaisu, kun antennikaapeli pitäisi saada parvekkeelle tiukasti pellitetyn ikkunasysteemin kautta. Läpiviennin impedanssi on 75 ohmia, mutta sen voi yhdistää myös 50 ohmin koaksiaaliin ilman suuria ongelmia. Koaksiaalikaapeli liitetään ikkunaläpivientiin F-liittimen avulla. Läpiviennin mustat liitoskappaleet ulkona ja sisällä on kiinnitetty ikkunapellitykseen nalletarran palasella.

Aluksi laitoin loopin roikkumaan parvekkeella olevasta tuuletustangosta. Kuuluvuus parani merkittävästi, kun antenni ei enää ollut kokonaan seinien betoniterästen muodostamassa Faradayn häkissä, joka pitää talon asukkaiden aiheuttamat häiriöt sisällä ja radioasemien signaalit ulkona. Wellbrookin ohjeiden mukaan looppi pitäisi kuitenkin mielellään sijoittaa vähintään 6 metrin päähän talosta, joten tein ohuesta puusoirosta parimetrisen tangon, jonka avulla antennin sai selvästi irti talon seinästä. Nyt häiriötaso laski jo varsin alas, vaikka selvästi huomasi, ettei ympäristö mitään maaseutua olekaan.

Kerrostalon parvekkeen kaiteesta ulos törröttävä viritys näytti kuitenkin aika hurjalta. Niinpä lyhensin tankoa hieman ja käytin sitä antennin jalustana, minkä varassa sain loopin tarvittaessa työnnettyä parvekelasien välistä ulos. Antennin paikan muuttaminen parin metrin päästä aivan kaiteen reunaan ei juurikaan vaikuttanut häiriötasoon. Sen sijaan häiriöiden voimistumisen ja signaalien heikkenemisen huomasi selvästi, kun loopin siirsi sisälle parvekkeelle. Kun häiriölähteet ovat lähellä, aika pienikin etäisyyden kasvattaminen vaikuttaa selvästi.

Looppi parvekkeella

ALA1530 on helppo saada käyttöön tällä tavoin. Kun looppi ei ole käytössä, sen voi siirtää ulkoa kokonaan parvekkeen puolelle. Jos haluaa antennista pyöritettävän, täytyy roottoria ja looppia varten tehdä vaakasuora konsoli.

Nyt kun antenni on ulkona, ei vastaanottimen lähellä olevista häiriölähteistä juurikaan ole haittaa koaksiaalisyöttöjohdon ansiosta. Esimerkiksi n. metrin päässä vastaanottimesta olevaa tietokonetta voi huoletta pitää päällä kuuntelun aikana. Aivan pohjakohinan tasolla olevien asemien signaaliin tietokone kyllä lisää oman pikku sirinänsä. Muitakin lähihäiriöitä saattaa olla, mutta ne jäävät loopista yhä tulevan pienen taustapörinän alle. Kukaan tai mikään ei ole täydellinen, ei edes ALA1530. DX-kuuntelussa häiriöitä voi vaimentaa monella tavoin, mutta ainakaan traditionaalisten lähetysmuotojen kuuntelussa niistä tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon.

DX-kuuntelun pääsivu Kotisivu